Viikko maratonista, palauttava viikko

Tässä pallot odottavat jäniksiään.

Kulunut viikko on ollut palauttava kaikin puolin. Se on tuntunut toisaalta tyhjältä mutta myös helpottavalta. On ollut omituista yrittää vain olla. Viikon ainoat liikunnat ovat olleet työmatkapyöräily sekä yksi viiden kilometrin lenkki. Lenkin tein perjantaina, kuusi päivää maratonin jälkeen, ja huomasin että etureidet olivat juoksuun vielä hieman tukossa vaikka vauhti oli kevyttä, syke noin 120. En ole viitsinyt tehdä sen koommin mitään muuta. Etureisiä ja jalkoja ylipäänsä olen venytellyt joka päivä. Koiravauvamme kantaminen portaissa alkoi sujua tiistaina illalla, kun maratonista oli kulunut kolme päivää.

Tässä pallot odottavat jäniksiään.
Tässä pallot odottavat jäniksiään.
Lähtölaukausta odotellessa
Lähtölaukausta odotellessa

Maraton meni upeasti, en voi muuta sanoa! Kerroinkin fiiliksiäni päivää ennen täällä. Treenasin siis neljän tunnin ohjelman mukaan, joka ottaa huomioon väsymisen ja tankkaukset, mistä johtuen loppuaika-arvio oli 4.09. Minulle oli selvää lähteä juoksemaan edellistä aikaani 4.07 (vuodelta 2014) mutta en pitänyt neljää tuntia ollenkaan mahdottomana. Se että pääsin lähtöviivalle ilman sairastumista ja ylitin maaliviivan on jo todella hienoa! Matkalla voi sattua mitä vain: lihakset kramppaa, toiset oksentaa, joku joutuu keskeyttämään tai vatsa menee sekaisin. Minua hidasti matkalla ainoastaan puolimaratonin kohdalla syömäni suolakurkku. Vatsaa  alkoi pistää sen vuoksi ja jouduin noin kolme kilometriä himmata vauhtiani. Mutta muita ongelmia ei ollut. Lähdin juoksemaan neljän tunnin jänisten taakse ja ohitinkin ne puolikkaan kohdalla. Vauhti ei tuntunut ollenkaan liian kovalta! Päinvastoin! Mietinkin matkalla puolikkaan jälkeen, että ”oikeasti kovaa” juoksevat menevät ihan hapoilla lähes koko matkan (tai ainakin luulen niin 😀 ). Oma juoksuni on kuitenkin aina tietyllä tavalla mukavuusalueella juoksemista, jotta jaksan loppuun asti kirin kera. Maratonilla keskisykkeeni oli noin 160 ja keskivauhti 5.37, joten niitä ajatellen kovempaakin olisi voinut mennä. Aikani siis 4.00.23 (omassa mittarissa 42.8km).

Juuri maaliin saapuneena mitali ja paita kourassa. Kuva Marathonfoton sivuilta
Juuri maaliin saapuneena mitali ja paita kourassa. Kuva Marathonfoton sivuilta

On se vaan upeaa henkisesti jaksaa ylläpitää tasainen vauhti loppuun asti, kaikki 42.195km. Maaliviivan jälkeen en tiennyt itkenkö vai nauranko, niin helpottavaa se oli. Samalla selkään ja jalkoihin iski hapotus niin, että oli pakko nojata polvia vasten, helpompaa olisi ollut jatkaa juoksua 😀 väsyneenä toivoin vain nopeaa suihkua ja kuivia vaatteita päälleni. Sitten SLMsmart palautusjuoma sekä taivaallisen hyvä alkoholiton olut, kahvi ja pulla! 😀 

20170604_084328

Sunnuntain brunssipöydästä
Sunnuntain brunssipöydästä

Mitä seuraavaksi? En tiedä, aika näyttää. Haaveita on. 50km. Juosta siskon kanssa maraton. Pysyä juoksukunnossa. Nauttia liikunnasta. Arvostaa sitä mitä saavuttaa. Minulle maraton tuntui tällä kertaa jollain tavalla niin helpolta, etten oikein ymmärrä itsekään, että juoksin niin pitkän matkan.

20170607_172752

Toivon että Aaposta (10vkoa tänään) tulee hyvä lenkkikaveri. Tällä hetkellä näyttäisi että energia kuluu pohkeiden, varpaiden, lahkeiden, sukkien ja sormien naskalointiin. Vielä minulla on pieni sohvan nurkka, jossa tätäkin kirjoitan, tänne Aapo ei yllä. Vielä.