”Anna innostajana”

Kuva: Maria Kiraly Photography

Miten juoksu koukutti minut? (ja ystäväni :) )


 

anna-2

Innostukseni juoksua kohtaan tuli vuonna 2010 syksyllä, kun olin katsomassa veljeni maratonjuoksua. Jokainen joka on juossut maratonin tietää, että se on kova saavutus. Olin veljeni suorituksesta niin innoissani ja ylpeä, että päätettiin yhdessä lähteä Tukholmaan seuraavana keväänä! Tuolloin en panostanut ruokavalioon enkä hankkinut erityistä treeniohjelmaa, kunhan söin terveellisesti, lenkkeilin ja treenasin :) Halusin tietää miltä maraton tuntuu.

Anna sai minut, joka olin aina inhonnut juoksemista, innostumaan juoksusta salakavalasti noin viisi vuotta sitten, kun hän juoksi ensimmäisen maratoninsa Tukholmassa. Tunnelma maratonkansan täyttämillä kaduilla oli iloinen, täynnä jännitystä ja energiaa. Ilmoittauduin kympin juoksuun heti siinä maratonhuumassa. Paria viikkoa myöhemmin tajusin, että minun pitää alkaa oikeasti treenata, jotta selviytyisin 10 kilometrin juoksusta kesän lopulla. Sain Annasta kesäksi itselleni kämppäkaverin ja pääsin alkuun harjoittelussa Annan neuvoilla ja esimerkillä. Hän sai vedettyä minut mukaansa aamulenkeillekin, vaikka yleensä inhoan aikaisia herätyksiä. Selviydyin 10 kilometrin juoksusta elokuussa loistavasti. Jäin koukkuun.

Kesällä 2013 liityin juoksukouluporukkaan, jossa oli eritasoisia ryhmiä. Myös ”hulluja jotka juoksevat lauantaisin monta tuntia säästä riippumatta”. Saman kesän lopulla juoksin ensimmäisen ultralenkkini. Olin yksi niistä hulluista. 😀 Kilometrejä tuli noin 38, aikaa lenkille oli varattu 5 tuntia ja kesähelle oli parhaimmillaan. Hullua! Ja helppoa! Normaalisti en olisi lähtenyt tuollaisella säällä edes pitkälle lenkille. Voi sitä fiilistä tuon päivän jälkeen! Omat rajat siihen astisessa liikunnassa tuli testattua! Olin koukussa! Joulukuussa  ostin itselleni juoksuohjelman ja muutin ruokailutapojani. Halusin testata miten ravinnon ja treenin avulla voi kehittyä.

Vuosien varrella Anna on kannustuksellaan saanut minut kokeilemaan rajojani juoksussa ja poistumaan mukavuusalueeltani. Olen juossut yhä pidempiä matkoja. Anna saa kannustuksellaan ja uskollaan ihmiset ylittämään rajojaan. Anna on antanut juoksua tukevia vinkkejä ruokailuuni. Enää ei tule huonoa olo pitkänkään juoksun jälkeen. Hän kysyy aina treenin lomassa, miltä tuntuu, ja mukauttaa vauhdin tai tehon sen mukaan. Anna huomaa edistymisen ja on vilpittömän onnellinen toisen kehityksestä.

Kevät 2014 opetti että treenimäärä ei korvaa laatua. Maratonpäivä oli täynnä fiilistä! Juoksin alle tavoitteeni ja juoksu oli helppoa! Pahimmat hetket olivat ensimmäisten kilometrien kylkipistot (jännitys tekee minulle usein niin) ja maalin jälkeinen juoksun lopettaminen. Sinnikkäällä työllä tavoite on mahdollista saavuttaa!

anna-23


Tällä hetkellä treenaan juoksun ohella salilla, pyöräilen ja yritän aloittaa joogaharrastusta. Juoksu on minulle tärkein tapa purkaa stressiä, saada hyvää oloa, kokea onnistumisia ja jakaa liikunnan iloa ympärilleni. Haluaisin juosta maratonennätyksiä ja haaveilen ultramatkoista. En ole vielä päättänyt mikä on seuraava tavoitteeni.